Monella on korurasiassa koruja, jotka ovat jääneet sivuun vuosien varrella. Mukana voi olla esimerkiksi rikkinäisiä kultaketjuja, parittomia korvakoruja, vanha vihkisormus tai koru, jonka tyyli ei tunnu enää omalta. Usein niitä säilytetään varmuuden vuoksi tai tunnearvon takia, vaikka niille ei ole enää käyttöä. Rikkinäisetkin korut voivat kuitenkin olla yllättävän arvokkaita, joten niiden tämänhetkinen arvo kannattaa selvittää.
Vanhan kultakorun hinta ei määräydy sen iän tai ulkonäön perusteella. Kun esine myydään niin sanotusti romukullaksi, arvoon vaikuttavat esimerkiksi paino, kultapitoisuus ja päiväkohtainen kullan maailmanmarkkinahinta. Siksi myös rikkinäinen tai kulunut koru saattaa olla arvokas.
Jos kullan myynti on käynyt mielessä, ensimmäinen askel on esineiden arvon selvittäminen. Kun tietää, mistä kullan hinta muodostuu ja mitä omista esineistä voidaan maksaa, päätöksen niiden myymisestä voi tehdä rauhallisin mielin.
Mistä vanhan kultakorun arvo muodostuu?
Kultaesineen arvo muodostuu käytännössä kolmesta tekijästä: painosta, jalometallipitoisuudesta ja kullan päiväkohtaisesta ostohinnasta, joka perustuu maailmanmarkkinahintaan. Mitä enemmän korussa on puhdasta kultaa ja mitä korkeammalla päiväkohtainen hinta on, sitä suurempi arvo korulla on. Sen iällä, ulkonäöllä tai alkuperäisellä ostohinnalla ei ole merkitystä, vaan myös vanha ja rikkinäinen koru voi olla yllättävän arvokas.
Kullan pitoisuus ilmoitetaan karaatteina. Tavallisesti korujen karaatit ovat 14 tai 18, eli koru sisältää 58,5 tai 75 prosenttia puhdasta kultaa. Korkeampi kultapitoisuus tarkoittaa yleensä myös suurempaa materiaalin arvoa. Siksi kaksi samankokoista sormusta voivat olla arvoltaan hyvin erilaisia, jos niiden pitoisuus poikkeaa toisistaan. Usein pitoisuus selviää helposti korussa olevasta leimasta, mutta jos leimaa ei ole tai se on kulunut, kultasepät selvittävät asian tarkalla mittalaitteistollaan.
Myös painolla on luonnollisesti suuri merkitys. Mitä enemmän korussa on kultaa, sitä suurempi sen arvo yleensä on. Paino ei kuitenkaan yksin ratkaise kaikkea, vaan lopullinen arvio perustuu aina sekä painoon että kultapitoisuuteen. Esimerkiksi suurikokoinen 14 karaatin sormus ja kevyempi 18 karaatin sormus saattavat olla arvoltaan lähellä toisiaan.
Kolmas tärkeä tekijä on päivän ostohinta, joka pohjautuu kullan maailmanmarkkinahintaan. Maailmanmarkkinahintaan vaikuttavat esimerkiksi maailmantalouden kehitys, inflaatio, korkotaso sekä kysynnän ja tarjonnan muutokset. Kullan hinta voi vaihdella merkittävästi ajan kuluessa, minkä vuoksi samasta korusta maksettava summa ei ole aina sama. Myymistä harkitsevan kannattaa pyytää ajantasainen arvio juuri sillä hetkellä, kun myynti on ajankohtaista.
Kaikkien kultakorujen kohdalla arvo ei kuitenkaan määräydy pelkästään materiaalin perusteella. Esimerkiksi antiikkikorut, tunnettujen korumuotoilijoiden valmistamat korut tai arvokkailla jalokivillä koristellut korut voivat olla sellaisenaan huomattavasti arvokkaampia kuin pelkkänä romukultana. Asiantunteva toimija kertoo asiakkaalle rehellisen arvionsa siitä, kannattaako koru myydä romuna vai koruna.
Aamulehden testi paljasti suuria eroja kullanostajien välillä
Vaikka kullan maailmanmarkkinahinta on kaikille sama, kullanostajien tarjoamissa hinnoissa voi olla merkittäviä eroja. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, mihin korut myydään.
Tämä kävi ilmi myös Aamulehden tekemässä vertailussa, jossa toimittaja kiersi tavallisen asiakkaan roolissa useita romukultaa ostavia liikkeitä Tampereella ja Helsingissä. Toimittajalla oli mukanaan noin 40 gramman erä vanhoja kultakoruja ja hän pyysi jokaisessa liikkeessä hinta-arvion samasta erästä.
Vertailun tulokset olivat yllättäviä. Halvimman ja korkeimman tarjouksen välinen ero oli jopa noin 1 500 euroa, vaikka joka paikassa arvioitavana olivat täsmälleen samat korut. Parhaan tarjouksen antoi tamperelainen Kultasepät Andreasen.
Andreasenilla arvioitiin, että koruerän ostohinta olisi vähintään 2 700 euroa. Lopullinen hinta olisi selvinnyt vasta mukana olleen rannerenkaan kultapitoisuuden arvioinnin jälkeen. Joka tapauksessa hintaero eri toimijoiden välillä oli hurja, sillä vähiten tarjonnut yritys tarjosi samoista koruista vain hieman yli 1 200 euroa.
Aamulehti ei ota kantaa siihen, mistä isot hintaerot johtuvat. Vertailu osoittaa kuitenkin sen, että romukullan hinnoittelussa on huomattavia eroja ja samojen korujen arvo voi vaihdella merkittävästi ostajasta riippuen. Vaikka kullan arvo perustuu maailmanmarkkinahintaan, lopullinen ostotarjous määräytyy kunkin yrityksen omien hinnoitteluperiaatteiden ja arviointitapojen pohjalta.
Kullan myynti alkaa arviosta
Kun kullan myynti tulee ajankohtaiseksi, tärkeintä on löytää luotettava ostaja. Kultasepät Andreasenilla kullan myynti alkaa aina maksuttomasta arviosta, jossa kultaesineet käydään huolellisesti läpi. Arvion pyytäminen ei velvoita myymään, vaan asiakas saa ensin tietää, mistä esineiden arvo muodostuu ja kuinka paljon niistä maksetaan.
Arvioinnissa kulta punnitaan asiakkaan läsnä ollessa. Samalla esineen kultapitoisuus tarkistetaan. Tarvittaessa käytetään moderneja mittalaitteita, jos leima on kulunut tai sitä ei löydy lainkaan. Ostotarjous perustuu päivän ostohintaan, esineen painoon sekä kultapitoisuuteen, joten hinnoittelu on läpinäkyvää.
Kultasepät Andreasen ostaa monenlaisia kultaesineitä myymälässään Tampereen keskustassa. Arvioitavaksi voi tuoda esimerkiksi sormuksia, ketjuja, rannekoruja, riipuksia, rikkinäisiä koruja, yksittäisiä korvakoruja, hammaskultaa ja muuta romukultaa sekä kultaharkkoja, -kolikoita. Jos koruissa on timantteja tai muita jalokiviä, ne voidaan irrottaa asiakkaalle ennen kullan myyntiä.
Yksi Andreasenin vahvuuksista on asiantunteva arviointi. Jos arvioitavana on ehjä tai sellaisenaan arvokas koru, asiakkaalle kerrotaan rehellisesti, kannattaako se myydä romukultana vai voisiko siitä saada paremman hinnan kokonaisena koruna. Näin myyntipäätös perustuu aina siihen, mikä on asiakkaan kannalta järkevin vaihtoehto.
Kun arvio on valmis, asiakas voi rauhassa päättää, haluaako hyväksyä tarjouksen. Jos asiakas hyväksyy tarjouksen, hän saa rahat yleensä saman asioinnin aikana joko käteisellä tai tilisiirrolla.